Juu, kävästiinpä tänään Donnan kanssa mätsärissä Kilossa, ja täytyy kyllä sanoa että oli ihan pyllystä se halli jossa mätsäri järjestettiin (Mitenhän ne oikeasti luulivat että niin monta koiraa mahtuu niin pieneen halliin? O.o) ja mätsäri oli muutenkin todella huonosti järjestetty. Lähdettiin siis aamulla käppäilemään martinlaakson asemalle, jossa tavattiin Linda ja Dina, heidän kanssaan jatkettiin sitten junalla martinlaaksosta huopalahteen. Huopalahteen saavuttuamme huomasimme että kello oli vasta todella vähän ja meidän olisi pitänyt odottaa vielä puoli tuntia ennen toisen junan saapumista joten hypättiin ensimmäiseen hesaan menevään junaan ja matkattiin rautatieasemalle. Siellä sitten tavattiin Muru, Nanni, Taco, Leia ja Nori omistajineen. Odoteltiin sitten vähän aikaa että L-juna tulisi, nimittäin L-junan raiteilla oli vain K-juna. Yhtäkkiä K-juna lähti ja kun katselimme sen perään huomasimme että kesken matkan se alkoi vaihtaa kirjaimia ja pysähtyi L-kirjaimeen. GREAT, sinne meni meidän juna! noh, mentiin sitten seuraavaan junaan ja päästiin kun päästiinkin perille.

Minulla oli kokoajan ollut huono aavistus tästä mätsäristä, mutta päätin kuitenkin lähteä sillä ilmoituksessa luki että jokainen koira saisi pienen kirjallisen arvostelun. Kun menimme sisälle paikka osoittautuikin vielä painajaismaisemmaksi kun olin kuvitellut! Jokapuolella oli ihmisiä ja koiria niin ettei sisällä pystynyt liikkumaan melkein yhtään ja kehät olivat kärpäsenkakan kokoisia. Siinä vaiheessa jo tiesin mikä meidän tuloksemme tulee olemaan. Odoteltiin sitten kehien alkua kun Roosa tuli pyytämään minua tulemaan mukaan, sekarotuisten kehä oli siirretty todella pieneen takahuoneeseen jossa kehänä oli tavallinen olohuoneen lattiamatto! Kehässä en edes yrittäny liikuttaa Donna kunnolla vaan kävelin sen kanssa ympäri "kehää" - miksi yrittää tehdä jotain joka on kuitenkin mahdotonta? Donna sitten löntysteli vieressäni tassut liukuen sillä matto (ja lattia) oli todella liukas! Kuinkas arvasinkaan saimme sinisen nauhan emmekä sinisten kehässä enää sijottunut. Mentiin sitten takasin muitten luokse "isoon" halliin odottelemaan että muiden kehät loppuvat.

Odotellessamme muistimme että täältähän piti saada pienet kirjalliset arvostelut! Lähdimme siis etsimään järjestäjää kysyämmeksemme että mistä ne arvostelut saa. Löydettiin järjestäjä ja saatiin vastauskin meidän kysymykseen; "Tää on mätsäri, ei täällä arvosteluja!" "Ollaan sitten koko ilta täällä kirjottelemassa arvosteluja kaikille!" tuli vastaukseksi todella töykeään sävyyn. Hmh, ei ehkä kannattaisi luvata kirjallisia arvosteluja jos ei semmosia anna. Katsoimme muiden kehät loppuun ja lähdimme takas kohti juna-asemaa.

Kun tulimme juna-asemalle huomasimme että junamme tulisi vasta 20minuutin päästä, joten menimme läheisen rakennuksen tyhjälle parkkipaikalle riehuttamaan koiria. Minä päästin Donnan vapaaksi, myös Taco-russeli ja Dooris-riiseni pääsivät vapaaksi riehumaan. Odotin kauhulla että mitä siitä tulee kun Dooris ja Donna olivat samaan aikaan vapaana, ne ovat nimittäin molemmat vissiin aika samanikäisiä narttuja ja kaikenlisäksi Dooris kokoajan haukkui Donnalle! Mutta kas kumma, Donna ei yrittänytkään haastaa riitaa vaan iloisena kirmaili pitkin parkkipaikkaa! Täytyy kyllä myöntää että aika ylpeä olen Donnasta! ;)

Kaikenkaikkiaan tästä mätsistä jäi todella paha maku suuhun, mutta loppujenlopuksi päiväni kuitenkin pelastui kiitos parhaan mahdollisen matkaseuran ja sen että Donna osasi olla niin nätisti! Kiitoksia seurasta Roosa, Riitta, Lilli, Nea, Jenna, Elina, Linda ja Sanni - ootte parhaita!